This and that.

moi taas kaikki ihunaiset<3 kilometrien pitunen postaus varmaa tulossa. lukekaa sen verran ku jaksatte. anteeks etten oo kirjottanu piiitkään aikaan. olin siellä Italiassa eikä kukaa ollu sillä aikaa korjannu tätä meijän nettii. ei se vieläkää toimi muuten ku vaa istumalla täällä rappujen alla kone kiinni modeemissa. sen korjaajahepun pitäs tulla viimestää maanantaina. mut ei siitä koskaa tiiä.

Milanossa oli ihanaa. shoppasin aivan liikaa. toin niin paljon tuliaisii siskoille ja vanhemmille et ne kiitteli mua miljoona kertaa ja tiiän et ne ilahtu oikeesti koska löysin just sopivii juttui. ittelleniki löysin kaikkee ihanaa ja valitettavasti myös kallista. hengailin niitten italialaisten miesten kaa jonku verran mut en kyl juonukaa mitää. loin oman "italialaisen dieetin" joka sisäls päivässä kaks pientä palloo sitä italialaista sorbettimaista jäätelöö. laihduin semmosen puol kiloo matkan aikana. vasta lentokentällä oli repsahdus lähellä tai vähä niinku käviki. ostin slicen pizzaa, purasin kaks haukkuu siitä, sit semmonen läski mies kysy oliks mun pöydäs vapaata, katoin sitä ja tajusin etten haluu semmoseks ja ryntäsin pois siit pöydäst, heitin pizzan roskii ja kävin oksentamassa ne virhepurasut vessassa pois. kyllä, olen nyt oksentanut Milanon lentokentän vessassa.
4 päivää taitaa olla jäljellä tosta abc:sta. jotenki se on vähän turha ku en oo syöny niit isompii kalorimäärii ollenkaa mut sama se, oon kumminki vieny ne 50 päivää kunnialla läpi. (kohta siis) emmä kyl aio mitenkää enempää ruveta syömää sit neljän päivän jälkee. rehellisesti sanoen en ees tiiä mitä aion tehä. nää viime päivät oon vaa miettiny et mihin tää oikeesti johtaa. jos mä jään täst "kiinni" ni mitä enemmän mä oon laihduttanu, sitä enemmän mä joudun lihottaa ja sitä vaikeempaa se tulee olemaa. mut entäs jos saanki salattuu tän? miten pitkälle mä meen? mikä on sopiva paino? mikä riittää? ei, en tiiä. mua alkaa itkettää ku kirjotan tätä koska en oikeesti tiiä. ku kai tän kuitenki joskus on loputtava. ennen pystyin puhuu täst yhelle mun kaverille mut se "lopetti" tän eikä mul oo enää ketää kenen kaa vatvoo tätä. meinasin jopa toissapäivänä alkaa puhuu mun pikkusiskolle täst ku ahistaa vaa yksin miettii. se luki tän blogin sillon joskus läpi ni sil luultavis on joku haju tästä. toisaalt se käyttäytyy ihan normaalisti eli ehkä se ei ees tajunnu et se luki mun blogii. no en tiiä mut enpä voi sillekää mitää puhuu.

mul on täs ollu nyt harkkoi ja viikon pääst suunnillee saadaa vihdoin tietää ketkä nousee "paremmalle tasolle" näin ympäripyöreesti sanottuna. mua harmittaa kyl ihan hirveesti jos mä en pääse mut silti must tuntuu et mul ei ees oo oikee hyvii mahollisuuksii. huomenna mennää kavereitten kaa iha omatoimisesti treenailee. kukaa ei hirveesti uskalla puhuu tost nousemisest ku eihä sitä tiiä jos (ja kun) vaa osa meist pääsee ylöspäin ni milt se sit tuntuu. ollaa kuitenki ystävystytty ihan kunnol ja nyt meijät erotetaa.

toi reiden ympärystutkimus on tosiaa päättyny. en viitti antaa minkäälaist kommenttii etten paljasta ittestäni liikaa tai loukkaa ketää tai mitää. siinä ne tulokset saa viel jonku aikaa olla jos joku haluu vertailla itteään muihin. uus kysely on kyl koht tulos. mul on kaks kyselyy mieles mutten oikee osaa muotoilla sitä toista kunnolla ni täytyy sitä viel vähä pohtii ja sen toisen haluun laittaa sit vast sen jälkee.

pelottaa vähän ku mul on huomen nimipäivät et mitä jos mulle tehää joku aamiainen... tosin ku oon pohtinu vähän ni tajusin et tuskinpa vaa. minä se oon tässä perheessä se joka tekee kaikki yllätykset ja järjestää aamiaiset päivänsankareilla. niin tein äitin ja pikkusiskon nimipäivänä jotka oli kumpainenki viime kuussa. niin tein äitienpäivänä ja pikkusiskon synttärinä. isosiskolleki ostin lahjan sen nimipäiväks ja iskälle leivoin synttäriks ja annoin paketin. kaikki nää juhlat on ollu ihan lähiaikoina (paitsi se äitienpäivä). aina ne on nii ilosii mut ei ne silti varmaa oo mitää mulle huomiseks järkänny. pikkusisko vaa suunnittelee bileitään jotka on huomenna meillä ja jonka takii mut on häädetty kotoota koko päiväks ja yöks. mun nimi ei siis muuten oo Sylvi, Sylvia tai Silva, jos ootte nyt kaivellu kalentereistanne mun oikeeta nimeä. mun nimellä ei oo nimipäivää ku munnimisiä ei kovin montaa oo ni me ollaa vaa perheen kesken sovittu mulle oma päivä. 8.8. koska se 8 on mun onnennumero. siks en voi mun nimeäkää tääl blogis mainita ku se rajais mun henkilöllisyyden alle 100 ihmiseen.

koulu alkaa reilun viikon päästä. mulla oli siihen vähä niinku painotavote mut se ei varmaa tuu onnistumaa. ei tää paino kovin nopeesti jotenki putoo. mut jos yhtee toisee numeroo pääsisin ni oisin jo ilonen. vähä hassua et joku teistä saattaa vaik tulla mun kouluu. saatan nähä teijät joka päivä mun koulus mut en tunnistas teitä. sinäänsä vähän harmi koska te vaikutatte kivoilta ihmisiltä ja etenki jos te tuutte uutee kouluu (lukioon siis) ni aluks on varmaa vaikee löytää kavereita jos ei tunne ketää. etenki niillä kurseilla minkä ryhmän kaa siirrytää syömää ei ois pahitteeks et istus semmosen kaa joka ei alkais epäluuloseks ku ei koskaa syö mitää. mut minkäs sille voi. tuskinpa me otsaan kirjotetaa meijän blogien nimiäkään :).

ois ehkä korkee aika lopettaa tää kirjottaminen. onnittelut ja kiitokset teille jotka jaksoitte lukee tänne asti. en tiiä millon pääsen kirjottaa seuraavan kerran ku välil tää netti ei toimi ollenkaa mut lupaan postata viimestää maanantaina. tsemit teille ja kiitos et ootte olemassa<3