maanantai 31. elokuuta 2009

A happy little girl.

aamulla siskon kanssa valmistauduttii yhessä "kouluun" lähtöö. mäpä en sit kävellykää "sille toiselle dösärille" vaa terveysasemalle. lääkärillä nyt siis käyty. lääkäri oli periaatteessa ihan mukava mut se oli jo päättäny et mul on anoreksia mikä ärsytti. se oli sellai vähä huonosti suomee puhuva mies. olin mahdollisimman ilonen, vastailin vähän ympäripyöreesti sen kysymyksii ja hymyilin nätisti. niillä ei oo tiedos mun painoo kovin lyhyen ajan takaa, lälläslää ;P tällasta oli meijä keskustelu:

"paljon sä painoit keväällä?"
"emmä kyl yhtää tiiä"
"vai että et tiiä" (ja virnuili siinä tyhmä mies)

"no ootko joutunu ostamaa pienempiä housuja?"
"emmä oikee tiiä kato ku mä käytän nykyää vaa tämmösii farkkuleggingsei ja ennen käytin siis iha erilaisii housui ni en oo ainakaa huomannu"

"oksenteletko usein?" (missä vaiheessa ees sanoin et oksennan?!?)
"een"

omatunto kieltä valehtelemasta mutta totuutta saa kiertää ja olennaisia asioita jättää kertomatta. sain täyttää muutaman paperin. niissäki vastasin nii et "tulokset" on terveitä. skippasin sen kohan missä kysyttii monta kiloo oon laihtunu.. (vaihtoehdot oli yli 3, yli 5 ja yli 8 o.O) oli nii hölmöö kuunnella ku se saneli semmoselle nauhalle aina päätelmänsä. "huolitellun näköinen tyttö, hyvä katsekontakti, ei osaa selittää laihtumistaan (hah :D), joskus kun tulee syötyä liikaa, oksentaa, vaikuttaa iloiselta mutta hyvin huolestuttavan laihalta nuorelta tytöltä" kyllä mä kuitenki oon aina osannu hyvän vaikutuksen tehä ja miellyttää ihmisiä sillon ku haluun.

se mies tunnusteli jotai kaulajuttui ja kuunteli sydämen. sit se lähetti mut labraa. "jotta voidaa sulkee pois muut sairaudet". "todennäkösesti sitten tulee se anoreksiadiagnoosi ja sitte ois seuraavana psykologilla käynti, jotta saadaa kokonaiskuva tästä tilanteesta. sopiiko? siis jos ei oo mitää kilpirauhasongelmaa, mitä mä epäilen tässä sun tapauksessa... niin, että menetkö ihan vapaaehtosesti sitte sinne psykologille?" mitä siihen sit vastaa? "menen kai sitte"

labrassa ne otti viisi putkilollista verta (neljä pientä ja yhen semmosen pitkän) ja sit oli joku sydänjuttu. jouduin makaa siin pelkissä housuissa ku rinnan ja nilkkojen piti olla näkyvissä. ilman rintsikoita sen naisen lätkiessä niitä johtoja kiinni. huomenna viel pitää palauttaa virtsanäyte :l tiistaina lääkäri sit soittaa tulokset ja kertoo jatkotoimenpiteistä. mitähän vittua? ei tässä mitää jatkoa tarvita! mut vähintääki viikko aikaa miettii mitä pitäs tehä.

lääkärin jälkee sit vaa kouluu. mun musanesitelmä meni iha huipusti vaik ääni onki vähä maassa ku oon entistä pahemmas flunssas. teki mieli siel lääkärilki sanoo et mun ääni ei sit oo tämmöne sen takii et oisin oksennellu jos nii luulet. mut kai lääkäri semmosen erottaa. joka tapaukses se maikka sano sen tunnin jälkee mulle et se oli yks parhaita esitelmii mitä kukaa on pitäny. jeii.

huomiseks on kaks ruotsin ainetta läksynä. toinen on jo tehty mut toinen on viel iha miettimättä. en oo ihan varma meenkö huomen kouluu ku oon oikeesti nyt kyl kipeenä mut jos mitenkää vaa jaksan ni kyllä menen. keskiviikkona saan vihdoin tietää pääsinkö siihe parempaa "tasoo" lajissani ja torstaina mul on edes yks tooosi tärkee juttu ja mun on todellaki oltava terveenä sillon. jos onnistun siinä, tuun saamaa nii paljo itsekunnioitusta lisää ja tuun olee iha huippuhuippuylpee ittestäni. ni hyvinki mahollist et huomen jätän koulun välii. kattoo nyt. en aio kertoo mikä toi torstain juttu on mut se on mulle tosi tärkee.

no joo mut nyt alan tekee sitä ruotsin ainetta. lycka till med vad som helst ni försöker<3 tro på er själva och ni klarar er av allt.

5 kommenttia:

  1. Toi sydänkäyrä juttu, helvetilliset lääkäreillä käymiset ja verikokeet on liian tuttuja. Vihaan niitä.

    Sulla kuitenkin meni mun mielestä hyvin noi. Onnea.

    VastaaPoista
  2. hyvin händlattu lääkärikäynti :P
    -s-

    VastaaPoista
  3. Huh. Eksyin sivuillesi sattumalta.

    Olet tasan kuin oma tyttäreni pari vuotta sitten. Ja samalla asenteella, että eihän tässä mitään vakavampaa.

    Tuosta ekasta lääkärikäynnistä lähtikin sitten meillä sellainen rumba, että sairaalassa oltiin satoja päiviä. Sydän oli mennyt huonoon kuntoon, elimistö alkoi kuivua, hänet siirrettiin letkuruokintaan aika pian. Sen jälkeen psykiatriselle jne jne.

    Voisitkohan sinä pysähtyä NYT ja miettiä, mitä olet tekemässä itsellesi? Ei siellä "täydellisessä laihuudessa" ollutkaan onni, siellä odotti lähes kuolema, henkinen ja fyysinen.

    Mieti, tiedät kyllä järjen tasolla mitä olet tekemässä. Laita se syömishäiriön ääni hetkeksi kiinni ja mieti. Haluatko ihan oikeasti tätä?

    VastaaPoista
  4. vitsi toivottavasti kaikki sujuu jatkossa hyvin

    VastaaPoista
  5. Hm. Joku "äiti" kommentoi juuri minullekin aika samanlaisen viestin kuin tuo yksi tuossa.

    Tsemppiä, toivottavasti kaikki menee hyvin. (;

    VastaaPoista