aamupaino 40.8. 100g vielä. ja sitten enää 700g. ja siitä kilo. vaiko kaks?
huomaatte kenties ongelman; en tiedä millon lopettaa, en uskalla lopettaa, en osaa, en pysty. kovin moni onnitteli "pienistä" mitoista tai kertoi olevansa kateellinen. en tiiä onko tää kadehdittavaa. en toivo tätä kellekään. join tänää yhteensä noin 6dl kahvia josta vajaa puoli desiä oli rasvatonta maitoa (33kCal/100g) ja tuntuu niin hirveeltä. miten päästinkää nii paljon moskaa sisälle? kun lasken kalorit se ei kuulosta nii paljolta mutta silti se oli niin paljon. en siis muusta tänää keräilly kaloreita mutta toi ahdistaa. kaks tuntia oli kumminki harkkaaki.
ei, ei se kai normaalia ole. jotkut edellisen postauksen kommenteista kehotti lopettamaan, syömään enemmän. pieni ääni päässä sanoo että ne on oikeessa. mutta ku päässä on nii monen monta muutaki ääntä. yks kehottaa pysymää tässä painossa, harkatki menee nii hyvin tän painosena. joku ääni sanoo et valitsen vaa luovuttajan roolin jos lopetan nyt, onhan mussa vielä nii paljon ylimäärästä. eräs ääni ehdottaa että söisin pikkusen enemmän, voinhan laihduttaa vähän hitaammin. mut voittajaääni käskee jatkaa. ja vaikka yrittäsin vastustaa, ei se onnistu.
ehkä pahempia ääniä on ne aidot ihmiset. joku sitä ihmetteliki ettei kotona olla huomattu mun laihtumista. surullista toisaalta mutta niin se vaan on. koulussa sen sijaa kävi sit toisin. nii moni on jo kauhistellu/ihmetelly/todennu et oon laihtunu. pari kaveria on vähän väliä puristelemassa mun käsivartta tai käskemässä jotai muuta kokeilemaa. yks totes puoliks vitsinä et mul on varmaa sikainfluenssa johon toinen sano et ennemminki anoreksia (vatsassa muljahti). ne päätti viedä mut joku päivä kebabille lihomaa. tuskin kovin yllättävää etten ole menossa. RO:ssa vatsassa vääns uudestaa. "viime vuonna vaihtarina olleet varatkaa pikimmiten aika terveydenhoitajalta". en varmasti. mitä siitäki seurais. olen kuin en tajuis et viesti koski mua ja jos saan ajan, peruutan sen.
mun on vaikee kommentoida enää teille ku en haluu kannustaa laihtumaa ettei tuu mun vastuulle et joku teistä päätyy sairaalaan. en halua semmosta. pyydän että yritätte pitää tän hallinnassa. vaikka kuinka tuntus et voitte aina halutessanne lopettaa, ni se ei välttämättä pidä paikkaansa. mikä olikaa mun ensimmäinen tavote? alle 60 kiloa. halusin kokeilla pääsenkö vitosella alkavaan painoon. nyt sen täytyy alkaa kolmosella. ja mitä seuraavaks?
voimia kaikille<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei, voimia sulle. Yritä saada ne pienet 'väärät' äänet vaipumaan jonnekin syvälle, koska sä tiedät ihan hyvin itsekin, että nyt ei ole kaikki okei. Tavallisesti ihminen syö lähes kaksi tuhatta kaloria. En ymmärrä miten sä jaksat sun kalorimäärällä ja noilla harkkamäärillä vielä?
VastaaPoistaVaikka söisitkin enemmän, esimerkiksi kotiruuan kerrankin, niin sä tiedät sisimmilläs, että sä et tule lihomaan siitä. Ei sillä, että alle 15 bmi ei ole järkevää. Ja kyllähän sä sen tiedätkin. Eikä 17-vuotiaalla pitäisi menkat loppua. Sä tiedät senkin.
Yritä löytää rauha sisimmistäs. Mun sydän on syrjällään sun puolesta.
<3 seuraillen.
Niimpä, sulle niitä voimia! Sun laihtumisvauhti ja pienet syömismäärät pelotti mua jo alussa, ja kai niistä yritinki sanoo:( Mut sen ymmärtäminen on vaan niin vaikeeta, varsinki jos kaikki muut tsemppailee laihduttamaa ja pyytää jatkamaan aina vaan:(
VastaaPoistaSun kannattais oikeesti lopettaa bloggaus ainaki vähäks aikaa ja kokeilla syyä ees vähän enemmän. Pieniä määriä lisäten.. Oot niin ihana ihminen, et ansaitset elää vapaasti ilman syömishäiriön kahleita. Anoreksia on tappava sairaus, josta on vaikee päästä eroon. Mitä nopeemmin, sitä paremmalla todennäkösyydellä. Yritä<3
Ja siitä terkkaristaki, mikset menis sinne? Sillä on vaitiolovelvollisuus, eikä se saa kertoo mitään kellekkään, jos sie et haluu. Voisit ehkä? kertoo sille ja päästä paranemisessa alkuaskeleelle ja ymmärtää ite syitä miks laihdutat. Kannattaa mennä:) Ellei teiän terkka oo joku kauhee tyranni!
Hei!
VastaaPoistaOlen anorektikon äiti. Voisin hyvin kertoa sinulle, miten kävi kun oma lapseni eteni samalla tavalla kuin sinä, ja tavoitteet laskivat alaspäin koko ajan. Arvaapa, kun se paino sitten alkoi sillä kolmosella, oliko se anoreksia hänen päässään onnellinen? EI, se vaati lisää, laihduta lisää, olet täydellinen ja onnellinen SITTEN. Reilu vuosi sitten saimme sitten katsoa tätä täydellistä onnea ja ihanaa keijukaismaisuutta sairaalan pedillä, nenämahaletkussa, pari kertaa sydämen pysäykseltä pelastettuna, sinisine sormine ja varpaineen. Oletko ihan totta sitä mieltä, että sinne pitää pyrkiä? En todellakaan usko että sinä olet. Mutta se anoreksia, joka syövän lailla syö itselleen päästäsi lisää tilaa, se on sitä mieltä eikä sille riitä mikään. Se tie vie kuolemaan, valitse siis toinen tie. Olen vakavissani. En voi KÄSITTÄÄ miksi vanhempasi eivät huomaa.
Anorektikon äiti
/: eikun oikeesti ymmärtäisin jos painos pysyis tos samas, mutku meet alaspäin ja alaspäin ja ihan oikeasti joudut koht sairaalaan!
VastaaPoistasyö edes vähän enemmän /:
<3
oon samaa meilt ton anonyymin kaa.. tää on muakavaa vielku ite tajuaa ,mikä on hyväks ja mikä jo sit tosi vaarallist. OOT VAARASSA, kuuntele mua nyt, mun tekis mieli kiroo.. jos ja vaan kun tuntisin sut ja oisin sun kaveri esim koulust,tukisin sua nii paljon.ettet ois yksin auttaisin sut pois askel askeleelt, tosi n toiselt tämmöselt syömisvammaileval oo varmaa mitää hyvii vinkkei,mut silti.Asiat ei saa mennä tohon asti !!
VastaaPoista