Antti Tuisku herätti aamulla (asetan aina telkkarin menee päälle siihe aikaa ku haluun herätä). vatsanmuljaus. äkkiä vessaan vaa'alle. yökkäri lentää vessan nurkkaan. feikkipainonotto (ettei vaaka näytä vaa edellistä tulosta). totuudenhetki. panikoin siihen asti että numerot lopettaa muuttumisen. näytöllä vilkkuu 40.5. helpotus.
joudun juoksemaan dösärille. lähden joka aamu 7.20 kouluun josta pääsen joka päivä kolmen jälkeen. eka jakso täytyy olla täynnä. nyt jaksaa panostaa täysillä vaikka miljoonaan kurssiin. rakastan sitä bussimatkaa kouluun. on aikaa kerrata läksyjä, lukea Metro, meikata, merkata kalorimääriä ja painolukemia vihkoon, päivittää kalenteria, lukea kirjaa, tarkkailla muita ihmisiä. mitä milloinkin.
ostan koulusta kahvin kaverin seuraksi. keittäjärouva on liian ystävällinen. ettii mulle rasvatonta maitoa. lorautan sitä vajaan teelusikallisen verran siihen mustaan litkuun jota maistoin ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten ja josta on sittemmin tullut melkein ystäväni. "ota vaan enemmän jos haluut" sanoo se mukava keittäjätäti. kieltäydyn kiittäen kohteliaasti. ruotsintunti menee pientä kertomusta kaverin kanssa kirjottaen. hihitetään ja kahviki kaatuu siinä hujakassa pulpetille. (hyvä, sinne meni neki onödiga kalorierna) saatiin lukea meijän aikaansaannos ääneen, niin hauska se opettajankin mielestä oli.
muutki tunnit meni hymyillen, miellyttäen ja nauraen. kaikkihan on hyvin. eikö? EIKÖ? en osaa vastata itsekää. välillä tunnen olevani niin normaali, en mitenkään sairas. syön vain vähän vähemmän. onko se sairautta? monella on asiat paljon huonommin. mun on turha ajatella että mä tässä apua tarttisin. on niitä vakavampiaki ongelmia. tää ei oo mitää niitten rinnalla. parempi pitää suu hymyssä, mulla ei oo mitää aihetta valittaa.
illalla syön taas yhden leivänpuolikkaan. tällä kertaa vaalean (60kCal). paahdan sen ja pilkon taas pienen kirsikkatomaatin sen päälle. järsin sen varovasti. ahdistus ja kaikki on taas vessanpöntössä. juon kumminkin kupin kahvia. sekin on kaloreita ja ihan tarpeeksi turhauttavaa ja ahdistavaa.
yksi päivä on taas ohi. vaaka odottaa vessassa aamua.
Oih, kiitän<3
VastaaPoistaToki voin kertoa,en vaan oikein tiedä mitä haluat tietää! Kysele toki niin osaan ehkä paremmin vastata. Mutta sehän on osastolla huippua, että siellä on koko ajan hoitajia. Mutta,siellä kyllä tylsistyy aika lailla varsinkin arkisin kun säännöt on hieman tiukat. Mutta kysele vaan mitä tulee mieleen,vastailen kyllä :)
<3
/: leivän puolikas...etsä oikeesti nää peilistä miten laiha oot ? sun bmis on 14,8 tai jotain tollasta.
VastaaPoistaoikeesti....
mmm.. tätä on jo tosi pelottava lukee.. OOT SAIRAAN LAIHA! Voit kuolla sydänkohtaukseen millo vaa HAE PLIIS APUA<3 mua pelottaa, oo kiltttii :(( meiän takia !
VastaaPoistaHoitajia löytyy moneen lähtöön. Mäkin oon jo huomannut että ketkä on kivoja ja ketkä ei todellakaan kuuluis olla töissä siellä. (esim sellaisia keilä ei oo mitään tekemistä koskaa ollukka masennuksen tai muun sairauden kanssa). Mutta suurinpiirtein kaikki on ihan mukavia :)
VastaaPoistaSiellä pari kertaa päivässä käydään hoitajien kanssa noin 20min lenkillä,sitten on omahoitaja aikoja elikkä keskustellaan.Sitten joinain päivinä on erilaisia ryhmiä,esim liikuntaryhmä tai rentoutusryhmä.Mutta pääasiassa siellä vain oleillaan!
Ruokaa syödään siis 5 kertaa päivässä, ja ainakaan tuolla osastolla ei hirveesti suututa jossei joka aterialle mene, paitsi jos olet siellä hoidossa syömishäiriöstä.
Mutta kyllähän ne pidemmän päälle alkaa huolestumaan ja saarnoja tulee,mutta eipä kai ne pakottamaan ole ketään vielä mennyt. :)
toivottavasti oli apua! <3
kauheen kuulosta o: mä en ikinä vois syödä noin vähän. mua pelottaa kauheesti että mun omat syömiset menis joskus tohonkin tilaan.
VastaaPoistavoimia sulle <3