kiitos vielä kaikille edellisen tekstin kommentoijille<3 saitte hymyn kasvoille ja pari kyyneltäki tippumaan. kaikkia ei toi postaus kyl tainnu ilahduttaa ku menetin kaks lukijaa :D anteeksi teille että blogini ei vastaakaan enää odotuksianne :>
eilinen päivä oli itse asiassa aika hyvä. sen voin jopa kirjottaa siihen ruokapäiväkirjaan ylös. onhan se vähän harhaanjohtava ehkä ku poimin siihen vaa ne "sopivat" päivät mut kaikki muut päivät sisältää oksentamista tai paastoja... tänääki kestin kyl iltaan asti oksentamatta mut sit ku olin suihkussa ni käytin tilanteen "hyödyks" ja ruokaa meni taas reippaasti suihkukaivosta alas.
huomenna on yhen serkun synttärit ja pelottaa vähän jo valmiiks et mitä siitä tulee ku koko suku on taas siellä. toisaalta pelkään sitä että ne sanoo jotain siitä et oon laihtunu ku en haluu niitten enkä ainakaa äitin huolestuvan. toisaalta taas pelkään sitä että ahmin kaikki tarjoilut massuuni. tai vaihtoehtosesti en syö mitää koska mua hävettää edelleenki syödä muitten seurassa. päivän ja illan oonki sit yksin kotona ja aika paljon vaaditaan jos yhtäkään deletointia ei tapahdu. jotenki tuntuu et oon jo luovuttanu sisäsesti huomisen päivän. alistunu siihen ettei muuta mahollisuutta oo ku oksentaa. yritän kyl saada jotain tekemistä ettei päivä vierähdä kokonaa ohi. kudoin eilen yhen lapasen ja ajattelin tehä huomenna sen toisen. ja sit vois vaikka käydä keskustassa tai jossain.
sitte mun pikkusiskoon. mainitsin jo siitä epäilystä et se laihduttaa. no tänää kävin nuuskimassa sen huoneessa. tiiän et se on väärin mut ajattelin oikeesti vaan sen parasta. joka tapaukses löysin sen päiväkirjan joka alko suunnillee näin: "vittu tänää tajusin mikä läski oon ja mun pitää laihduttaa. en syö paljon yhtää ja liikun paljon. ja oksennan kans jotain ruokaa." kuulostaa ihan mun ekoilta päiväkirjakirjotuksilta. järkyttävintä oli toi oksentamisjuttu. osaakohan se siis jo oksentaa? tekeekö se sitä jo? mä en haluu et se joutuu tähän samaa helvettiin. siin päiväkirjas luki just et se oli jonain päivänä syöny vaa kaks satsumaa ja sit niis suunnitelmis oli jotenki sillee et se ei aio syödä mitää ellen mä tee ruokaa jollon on pakko syödä. vähä kummastuttaa toi. miks sen sillon täytyy syödä jos mä teen ruokaa mut ei sillon jos äiti tekee. siin viel luki sillai "***** tekee ruokaa--> pakko syödä. o.O se käytti siin päiväkirjas hirveesti kaikkee blogisanastoo, niinku aamupaino ja iltapaino ja 72 kilon puolella jne, mikä sai epäilee et se edelleenki lukis mun blogii tai ainaki jotain blogei mut en kyl voi olla varma. rakas pikkusisko, jos luet tätä mun blogia ni voitko vaan kertoo mulle? en suutu yhtään.
mitä oikeesti teen ton siskon kaa? yritin tänää ottaa sitä laihdutust vähä puheeks mut se kiels tosi jyrkästi kaiken et se muka laihduttas. mistää oksentamisest en uskaltanu puhuu ku en haluu sanoo et oon lukenu sen päiväkirjaa. mut tuun vihaamaa itteeni, jos se mun takii sairastuu johonki syömishäiriöö. tai vihaan jo nyt ku oon saanu sen tohonki asti. toivon et osaisin toimii nyt oikein mut en tiiä miten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Munkin sisko alkoi vähän aikaa sitten laihduttaa koska "Säkin oot niin laiha että mä en haluu olla sun läskisisko". Se on onneks tainnut nyt jättää laihdutuksen pois, en kestäis jos sille tulis joku syömishäiriö.
VastaaPoistaToivottavasti keksit mitä teet ton sun siskon kanssa. Voimia♥
Kumpi on pahempi, se vihaa sua hetken ja pelastat sen, vai katot vierestä ja vihaat itteäs loppuikäs?
VastaaPoistaToi on kyl tosi vaikee tilanne :/
VastaaPoistaJos olisin sä, niin ehkä kuitenkin menisin vaan puhumaan tälle sun pikkusiskolle, et se tajuais jättää ainakin ton oksentelun... eikä ketään nyt varmaan muutenkaan toivo tätä kenellekkään, varsinkaan siskolleen
koita keksiä jotain :) voimia <3
Sinuna mä puhuisin siskon kanssa. Ja yrittäisin samalla ite parantua. Koska totuus on että jos jatkat tota oksentamis-paasto-kierrettä niin sun sisko luultavasti myös. Varsinkin jos se lukee vielä tätä blogia. Parempi olis teille molemmille yrittää päästä pois tästä, sun siskolle varsinki, ehkästä ettei se menis syvemmälle. Mäkin oon joka päivä kiikun kaakun, parantuisko vai vieläkö laihduttais. Se on vaan niin vaikeeta. Vaikka sä oot kyllä paljon pahemmas kunnos kun mä...
VastaaPoistaVoi ei :( sun pitää tukee sun siskoo, en tiedä miten, en tiedä mitä ite tekisin. Mut koita puhua sille.
VastaaPoistaOttakaa yhdessä ja koittakaa päästä tästä pois. Molemmat. Ennenku sun siskolla alkaa oikeesti pahasti tää. Itelläni ei oo paha, ei oikeesti, mut silti, oon aika helvetissä tän kanssa.
Haluan laihtua mut pysyä terveenä. Toisaalta on päiviä jolloin on ihan sama oonko terve vai en.
Mut voimia, ja tosi paljon! Kyllä tämä tästä.
:/ Oon pahoillani. Sulla on varmaan vaikeaa, kun on omien juttujen lisäks siskon juttu. Kunpa vois auttaa... Voimia sulle.
VastaaPoistaEn tiedä onko teillä kuinka läheiset välit,mutta nyt taidat olla siinä tilanteessa,että teidän molempien on pakko puhua ja kunnolla.
VastaaPoistaSinuna marssisin siskosi huoneeseen,ottaisin siskon päiväkirjan käteeni ja istuisin sängylle odottamaan.Sanot,että haluat puhua ja alotat itsestäsi.Siitä siirryt siskoosi.Kysyt onko hänellä jotain kerrottavaa sinulle ja jos vastaus on kieltävä otat sen päiväkirjan esille.Saattaa olla että siskosi suuttuu ja lähtee menemään,mutta ainakin hän tietää,että sinä tiedät eikä hän ole "yksin".Vaikka ette siltä istumalta juttelisikaan olen verma,että jossain välissä siskosi haluaa jutella.
Tuo on vaan niin tuttu tilanne.Onhan se ihan ymmärettävää,että siskosi ei halua jäädä "varjoosi" tai taka alalle ja kun ei muuta keksi sairastuu siinä rytäkässä itsekkin.
Toivottavasti saatte juteltua.Tuollaista tilanetta ei pidä painaa villaisella vaan ottaa rohkeasti kissa pöydälle ennenkuin on liian myöhäistä.Kun asiat on puhuttu on sunkin annettava vähän periksi ja haettava apua.
Voimia ja halauksia sinne päin.