tähän vaikutti myös se et eilen Hiekun(Impossible is nothing) juteltii kauan siit miks me tehää tätä ittellemme. miks ei vois vaa nauttii elämäst. tää on mun vika kesä alaikäsenä, vähä niinku lapsena. ois kiva jos ei vaa angstais koko aikaa yksin ja pelkäis jokaist hetkee muitten kaa. ei mun pakko oo mennä minnekää hietsuu makaamaa bikineissä mut voisin ees nähä kavereita enkä vaa karkottaa niit kaikkii pois mun lähelt. äitin ja munki suhde on pelkkää tiuskimista koska pakostaki ärsyynnyn joka asiasta mitä se sanoo tai tekee. tuntuu vaa ettei millää muul oo merkityst ku mun painolla ni kaikki muu tuntuu turhalta. valheilla vältän ruokailut ja ne valheet saa meijän väleistä entistä huonommat.eiks vois ee laihduttaa vähä hitaammin? en tiiä itekää pystynkö siihen. huomenna on varmaa taas masennus tän päiväsestä mut tänää mul oli oikeesti kivaa. lihosin varmaa sata kiloo mut mitä sit? tai myönnetään et kyl mua hirvittää. käytii siis ravintolas ja söin varmaa kaikist rasvasimman, kaloripitosimmasin, epäterveellisimmän ja suurimman annoksen mitä niitten listalta löyty. mut koska pitkää aikaa en joutunu pohdiskelee et mihi ryntään oksentamaa sen ja kuinka nopeesti mun täytyy se ahmii et ehin varmasti saada kaiken ulos ni mä oikeesti nautin siitä ruoasta (pieni ääni sisällä aina välillä muistutti et huomenna et enää oo tyytyväinen mut kumminki). sit viel käytii ostaa irtokarkkei ja popsittii niitä loppu shoppauskierroksen ajan.
joo huomenna varmasti kaduttaa ja laihdutus jatkuu tai sit ehkä luovutan kokonaa tän ja yritän elää vaikka viikon normaalisti niinku Hiekku ehdotti. kuka tietää? huomenna nähää miten käy.
juu ja Anonyymi oon tosi pahoillani ettei mun blogi miellytä sua. hahaa, en vitus kyl oo. jos ei kiinnosta lukee ni miks luet? voin suositella vaikka Peilin henkäystä jos haluut jotai kirjallisia mestariteoksia lukee.(oikeesti ihan sairaan hienosti kirjotettu!) mä kirjotan tällai ja piste. en kirjota tätä miellyttääkseni jotain vaa ihan itteäni varten.


Tuon takia minä en laihdu. Kun mietin, että miksen voisi taas elää. Mutta jotenkin se saa minut taas kinnin, se vitun syömihäiriö-mörkö, vaikka minä tahtoisin elää.
VastaaPoistaTsempit<3
eieie sun blogis on ihana , ja tykkään etkirjotat tollei,
VastaaPoistamul on ihan sama ajatukset ihan samat, oon nii lähel lopettaa tän koko jutun niin lähellä,
en tiiä ees miks teen tätä.
Aws, kiitos :')
VastaaPoistavoipi olla etten lopetakkaan, kun kukaan ei halua :D