Mrs President.

kirjotan jo uudestaa vaikka tuskin kovin moni ehti sitä edellistäkää postausta lukemaa. ei sit lähettykää sinne Uunisaaree ku toi ilma on tommone. mummi soitti aamulla ja toisti joku miljoonaa kertaa miten "mummi ja ukki on nii ilosia ku sä olisit lähteny meijän mukaa". sovittii et mennää joku toinen päivä sitte. nyt se kuitenki pyys et menisin sinne niille syömää niitä eväitä :S tulispas ihana reissu. pakko mun on tost jotenki kieltäytyy mut tulee vaa nii paha mieli sen puolesta. must tuntuu et mummi on ainut joka on oikeesti ees huomannu et oon laihtunu. oon menos ens viikonlopuks niille hoitamaa niitte koiraa ku ne lähtee jonneki ja se on jo suunnitellu meille valmiiks päivän millon mennää ostaa kaupast syötävää mulle "etten kuole nälkää". ja tietenki se on taas leipomas kasoittain kaikkee mahollista. mut tosta mä kyl selviin. mä oon siel sillon yksin. mut tänää en kyl mitenkää voi mennä sinne. tulee vaa oikeesti nii huono omatunto. mummin mielest mä oon meijän suvun erikoistapaus, se josta tulee jotain tosi hienoo. aina se sitä mulle hokee. aikalail tulee kyl paineita. kaikki sukulaiset on jotai ylirikkaita pomoja ja sillee. nomummi onki miettiny et must tulee varmaa presidentti. juu varmasti.

että semmone mummi. ihanahan se on mut sil on aina nii vahvat mielipiteet kaikkee ja sille on vaikee sanoo ei. mut oikeestiki mul on tänää hirveesti tekemistä ni en oikee vois mennä niille. oon nimittäin huomen menos kirppikselle myymää isosiskon kaa ni täytyy käydä läpi kaikki tavarat ja vaatteet. ja niitä tosiaa on paaljon. ehkä joku teist eksyy sit ostaa mult jotai :) aion myydä kaikki vanhat liian isot vaatteet ni ei oo enää varaa lihota takas niihi mittoihi. siel menee varmaa hyvin aika ilman et joutuu syömää. siel ei nimittäin myydä oikeestaa muuta syötävää ku jotai herkkui joist voin kieltäytyy mun herkkulakon avulla. okei sit todennäkösesti on jotai makkaraa mut kaikki tietää miten inhoon semmosta joten voin olla syömättä. otan vaik jonku sokerittoman limun mukaa ni kukaa ei epäile mitää.
rakastan kirppiksiä. kaikki on siel jotenki nii tohkeisaa. ryntäilee pöydältä toiselle, tonkii innoisaa vaatekasoja ja pahvilaatikoita ja tutkii tarkasti jokaisen pienen purnukanki. jokainen löytää jotain, kaikelle on jotain käyttöö. tulee hyvä mieli ku joku vähän varattoman näkönen löytää ittellee jotai tarpeellista. ja koska mä säälin aina kaikkia (kuten sitä mummia) nii niin on myöski tavaroitten kanssa. en raaski ikinä heittää mitää pois ettei niille tuu paha mieli. mut kirppiksel ne tavarat saa uudet omistajat jotka arvostaa niitä enemmän. :>

asiasta toiseen. en oo paljoo kirjottanu miten paino on vaihellu mut "kun ei mitään kuulu, kuuluu hyvää" tai jotai vastaavaa vaikkei toi tietenkää pidä läheskää aina paikkaansa. mut siis aamuset vaa'an luvut on pienentyny tasasesti joka päivä ja saa luvan jatkua samalla lailla. en aio pilata kaikkee taas epäonnistumalla. enhän mä oo epäonnistuja. mähän oon tuleva presidenttiki. :>