taas tää unettomuus iskee ku huomenna pitäis herätä ajoissa ja valvoo myöhää. en pysty makaamaan silmät kiinni jos en nukahda hetken päästä. vihaan ja rakastan öitä.
tänä yönä vihaan itteäni. niin ku usein muulloinki. mua oksettaa niin paljon mun keho. sanat ja kyyneleet ei mua laihduta ja silti mä oon niin saamaton. ihan niin ku kaiken muunki suhteen. mä haluun olla se pikkuruinen tyttö jolla on pikkuruiset jalat ja laihat kädet, kapea vyötärö ja tyhjä vatsa. kaikista pienin.
mun tekee mieli repiä itteni pala palalta pienemmäks. en pysty kattomaan itteäni peiliin, en laskemaan käsiä syliini, en istumaan jalat irti maasta, en katsomaan suihkussa alaspäin. hyihyihyihyi en halua tuntea kehoani. tahdon leijailla irti siitä, nauraa sille vierestä. se olisi niin iso ja minä niin pieni. mutta kun en ole.
palauttakaa joku mut maan pinnalle, käskekää mun yrittää enemmän. repikää mut hattarapilvistä kylmään todellisuuteen. olenko jo luovuttanut elämäni vai miksen saa mitään aikaiseksi?
haluan olla laiha, painaa 30 kiloa. rakastan laihtumista. olen koukussa ruoan kanssa leikkimiseen. olen aina ollut ja tulen aina olemaan. saan mielihyvää kun tungen sormet kurkkuun, kun näen suihkunlattialla veren ja ruoan sekotuksen, kun silmät sumenee ja täytyy ottaa jostain tukea, kun valehtelen syöneeni, kun tiedän laihtuneeni, kun vatsa kiljuu tyhjyyttä, kun juoksen henkeä haukkoen, kun venyttelen niin että sattuu, kun en jaksa nousta sängystä ylös, kun makaan peiton alla kylmissäni. en vaan enää saa otetta siihen kaikkeen. kaikki turha häiritsee mua, toiset kutsuisivat sitä elämäksi, mulle se on ajanhukkausta. haluaisin pienen kolon jossa voisin yksikseni laihtua kenenkään huomaamatta.
oon niin hirveän kauhean ällön oksettava. tärisen ja vapisen vihasta jota tunnen itteäni kohtaan. vihaanvihaanvihaan mieltäni joka temppuilee mua vastaan. laihduttaa mun pitäis, sen mä kerran osasin, enää en edes sitä. sääntöjä ja sääntöjä ja mitään ei tapahdu. jos yrittäisin vielä kerran noudattaa niitä, tehdä ittestäni paremman. vielä kerran tai luovutan kokonaan. anna mun onnistua.
voi, et sä tosiaa oo mikää 'oksettava', vaa mä oon iha varma et tosi ihana tyyppi ja mitä mä sun taannoisesta kuvapostauksesta muistan, sä oot laiha! ihan oikeesti hei:) tsemppiä ja voimia♥
VastaaPoistaNo ei se ole kauheen ihanan pehmeää hattaraa. Se on enemmänki rikkinäisen lasin päällä kävelyä. Laihuus ei tuo sulle kohentunutta itsetuntoa, eikä onnea sen enempää kuin ennenkään. Joten lopeta itsesi rääkkääminen ja ala elää elämääsi kultapieni. Nauti siitä ajasta mikä sulle on annettu, etkai sä halua olla vielä 50 vuotiaana valittamassa kaloreita? Jos siis, elät siihen asti. ja se, on kauheaa tuhlausta.
VastaaPoista