I don't want to care.

mä haluan oppia olemaan välittämättä. mä en haluu miettiä koko ajan jotain mitä sanoin, tein, tulen sanomaan tai tekemään. mun päässä pyörii noin miljoona asiaa joka sekunti. mä haluisin oppia unohtamaan asioita tai laittamaan niitä edes hetkeks sivuun ajatuksista. mun vatsaa vääntää koko ajan jännityksen, odotuksen ja jopa paniikin sekottama tunnelma.

mul ei oo ollu pitkää aikaa vapaa-aikaa. ei ollenkaa. ryntään koulusta treeneihin tai salille, hoidan lapsia ja oon töissä. ku tuun kymmenen tai yhentoista aikaa kotii teen koulujuttuja siihen asti että nukahdan. ku mä haluun nukkuu mä en pysty mut sillon ku pitäis valvoo nukahdan ihan yhtäkkii ja herään vasta aamulla. kirjotukset tuntu menneen iha unessa, en saanu luettuu koska en osannu kieltäytyy vähemmän välttämättömistä tehtävistä.

mietin koko ajan mitä oon vastannu yo-kokeissa. mua hävettää mun huonot aineet ja vastaustekstit, ärsyttää tyhmä virhe matskunkokeessa. oon miettiny tuhat kertaa miten oisin voinu paremmin sanoo asiat enkun avokysymyksissä ja kirjotelmissa ja miten mun ois pitäny alottaa se yks tehtävä et mun aika ei ois loppunu kesken. mä oon laskenu sata kertaa kaikkien kokeitten pisteet jos saan jostain jonku verran pisteitä tai jos oonki kirjottanu jotain ohi aiheen.

lisäks mietin joka hetki kumpaa lajia mun pitäis treenata enemmän ku aika ei riitä molempiin. en uskalla ilmottaa etten pääse treeneihin koska valmentajat on niin vihasia siitä ja pelkään etten sit pääse kisoihin. huomenna mulla kuitenki ois toisessa lajissa semmonen esiintyminen ja samaan aikaa toisessa treenit joihin en mitenkää ehi. toinen harrastus ei vaan käy poissaolon selitykseks. lisäks lupaudun töihin aina ku mul on hetkikää vapaata koska en kehtaa kieltäytyy ilman oikeeta syytä. sukulaiset tunkee lapsiaan ja koiriaan mulle hoitoon niiks tunneiks mitä vielä jää jäljelle. tänääki piti hakee yks eskarista meille leikkimään koska toissapäivänä sen pikkusisko pääs ja sille oli tullu paha mieli. ne ei siis periaatteessa ois tarvinnu iha välttämättä hoitoapua mut silti mä lupauduin.

kaiken suht tärkeen asian lisäks mietin triljoonaa epäolennaista asiaa. esim. miks mun oikeen käden sormet menee yhteen nii usein vaik ne ei sais, jäiköhän mun mantsanmaikalle huono kuva musta ku en tienny et kokeessa ois pitäny olla kuulakärkikynä mukana, kehtaankohan mä enää ostaa siitä samasta kahvilasta kahvia ku kaikki ne myyjät on nähny mut siel sata kertaa jne. jos vaan osais olla välittämättä edes jostain. mutkueiniei.