Could there be more than 24 hours in a day?

mä herään joka aamu yhtäkkiä säpsähtäen. silmät aukee niin isoiks että mun ei uskois sekunti sitte nukkuneen. ihan ku elokuvissa ku joku havahtuu hereille. yleensä mä herään hetkeä ennen ku mun herätyskello soi tai jos mulla ei oo sitä päällä ni sellaseen aikaan ku monesti pitäis herätä. vatsa vääntelehtii ja sydän lyö täysiä. oon varma et oon nukkunu pommii ja myöhässä jostain. mietin nopeesti mikä päivä on ja mitä mun piti tehä sinä päivänä. paniikissa katon ensin ikkunasta onko vielä pimeetä ja sit katon jostain paljon kello on. sellanen on mun joka-aamunen paniikkiherääminen.

tota on tapahtunu jo kauan mut ajattelin et se loppuu ku koulu on ohi. eipä loppunu. tuntuu niin säälittävältä valittaa ku en käy edes joka päivä töissä ja kesälomastakaa ei oo kauaa mut mä haluisin aikaa millon mun ei tarttis olla paniikissa ehinkö millon mihinki. aikaa vaa vaikka lukea, käydä kaupoissa, kirjottaa blogia ja olla muutenki koneella. vaikka mulla on nyt joka päivä ainaki yhet treenit tarttisin aikaa omille kävelyille, lenkeille, jumpille ja venyttelyille. miten kukaa kestää oikeeta aikuisten elämää johon kuuluu joka päivä töitä. ei ihme etten saa minkäälaista suunnitelmaa aikaseks elämälleni ku en usko jaksavani kaheksan tunnin työpäiviä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

ainut aika jollon ehin kirjottaa tänne on niinä öinä ku en saa unta. mä haluisin kirjottaa useemmin mut ku aika ei tunnu riittävän. nyt ku koulu on loppu on töitä tilalla. koitan kirjottaa taas joku yö.