A vicious circle.

epätavallista et mä postaan tällai aamul mut en millää illal halunnu hakee konetta alakerrasta ja nyt tarjoutu sit loistava tilaisuus. tulin nimittäin kouluu ihan vaa huomatakseni et mun ruotsintunti on peruttu YO-kuunteluitten takii. 10.10 alkaa vast seuraava tunti joten aika on. eikä tääl tietokoneluokas oo oikee muita ihmisii jotka vois urkkii mitä teen.

viikonloppu oli kummallinen. oikeesti pelottava. en tykänny yhtää taas vaihteeks. lauantaiaamuna lähin isosiskon ja sen poikaystävän lasten kans Myyrmäkihallii kirppikselle. en löytäny sielt muuta ku yhen leffan ja palapelin mut lähinnä seuraks lähinki. nii ja että aikaa kuluis. kävi sääliks niitä lapsia ku musta mun sisko on niille ihan liian ankara. tai ku ne ei saa mun mielestä olla kunnolla lapsia. koko ajan sisko on vaa kieltämässä niitä millon mistäki. "ei saa juosta. pitää kävellä rattaiden vieressä. älä roiku niissä rattaissa. lopeta toi pomppiminen. istu kunnolla niissä rattaissa. " mä yritin piristää niitä kantamalla aina toista repparissa tai olkapäillä ja tanssitin ja pomputin niitä. oli nii ihana ku ne nauro koko ajan ihan hulluna.

ku tultii kotii, äiti anto tuliaiset sieltä Espanjasta. kengät, laukku, kahet korvikset, 300g suklaalevy, pieni paketti semmosia konvehteja ja kolme semmost erikoist Kinder-munaa. noi suklaat hävis mun vatsaa nopeemmin kun voitte kuvitellakaa ja sen jälkee suihkun lattiakaivoon. siitä alko lauantain vammaus. käytii äitin ja pikkusiskon kaa kaupassa ja tottakai kotiin raahattii kaikkee mahollista. yritin ottaa semmosii juttui mihin sortuessa ei ois pakko oksentaa mutta enpä tiiä onnistuinko. muutenki yritin sitä "normaalia" syömistä tukevii juttui valita. ku ajettii kaupast kotiin päin, pikkusisko sai "loistoidean" et tilataa pizzat ja haetaa siinä samal. otettii puoliks yks kanakotzone ku olin todennu et se on varmaa vähäkalorisin ja pyysin siitä viel pois juuston. nyt jälkeenpäin katoin Kotipizzan sivuilta et se tosiaa oli vähäkalorisin valinta mitä siit listalt ois voinu ottaa. 674 kaloria koko jutussa. 337 kaloria siis puolikkaassa. ja en ees syöny sitä kokonaa ja juustoki oli pyydetty pois. se ei ois ollu nii paljoo mut suihkun lattiakaivoon päätyi siitäki osa.

tää oikeestaa kuulostas aika hyvältä tähän asti mut sen jälkee mä oikeesti söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin. ilman mitää järkee. en osaa lopettaa. pelkään itteeni. syön vaikkei oo nälkä. välillä oksennan hirveitä määriä vaan sen takia et oon oikeesti nii ähkyssä. yritän huijata itteeni juomalla litroja. joku oli leiponu mustikkajuustokakun. äiti tuo huoltoasemalta pussin Daim-rakeita. tekee vaa mieli syödä koko ajan. ruisleipää. marjajogurttijäätelöä. äitin laittamaa hunajakanaa. missä vaiheessa annoin ittelleni luvan tähän? välillä mietin et on iha okei jos syön. jos nyt lihoisin vähän ni ehkä ne lääkäritki unohtas kaiken. ja haittaisko se ees jos painaisin vaikka 43 kiloo? sit katon peilii tai mielee hipsii ajatus siitä miten läski oon. juoksen vessaan tai suihkuun tai parvekkeelle. arvata saattaa että oksentamaa. kadun niitä kaloreita joita oon jättäny sisälle "paranemishetkinä".

on nii vaikeeta päättää mikä on oikein. tavallaa tiiän et en oo lihava mut en haluu yhtää lihota. aina ku joku sanoo jotai mun "laihuudesta", tulee väkisin mielee et miten nii laiha? eilen harkoissa olin ihan varma et kaikki kattoo miten oon lihonnu. eilinen siis jatko aika samaa linjaa lauantain kanssa. aamun kirppiksen sijasta oli vaa harkat.

tänää ei koulun jälkee oo mitää suunnitelmii. harkkoja on sit tiistain, keskiviikkon ja torstain. tän päivän joudun vaa panikoimaa sitä huomista lääkärinsoittoo. koulun jälkee aion tehä läksyjä ja mitä todennäkösemmin joudun syömää ruokaa koska eilen aiheutin siitä semmosen kohtauksen. olin ajatellu et voisin syödä kotiruokaa mut sit äiti teki semmost ruokaa mist mä en tykkää ja sit tapeltii siit et syönkö sitä vai en. lupasin sit syödä myöhemmin ja kävin heittää vähä ruokaa roskii mut tänää en saa herättää mitää epäilystä. melko todennäkönen kaava tälle päivälle on koulu-läksyjä-ruoka-ahistus-oksennus-ruokaa&oksentamista. että jatketaan samoilla linjoilla. mun päähän vaa on jostai iskostunu lause "kaikki mikä tulee ulos, on voittoo". sen ajatuksen "innottamana" ryntään oksentamaa ja se lause pyörii mun mielessä koko deletointisession ajan jotta jaksan jatkaa vielä vähän kauemmin. en tiiä ees mist toi lause tuli. silti vaa lihon varmaa iha massiiviseks.

täytyypä muuten kertoo viel yks juttu vaik tää postaus on jo venyny aika pitkäks. nimittäin siit paikast mis äiti oli siel Espanjas. meillä on niinku siellä semmonen huvila. yhteinen äitin veljien perheitten kaa. me jaetaa uima-allasalue sen naapurihuvilan kanssa, jotka on brittejä. pointtina tässä jutussa on se että äiti oli ite diagnosoinu sille yhelle tytölle siit naapurihuvilast anoreksian. sen se kerto mulle ja mun pikkusiskolle ihan ku se ois ollu aivan selvästi nähtävissä. "se yks tyttö, jolla on anoreksia." "se on nii hirveen laiha". teki mieli kysyy et millähän oikeudella väität että sillä anoreksia on. ja pakko myöntää et tunsin itteni taas vähän lihavemmaks. jos se tyttö on mun äitin silmissä laiha ja musta se ei sano mitää ni en mä sit voi olla laiha. voitte varmasti kuvitella miten kiinnostuin joka tapauksessa tosta tytöstä ja teki mieli varata heti lento sinne huvilalle. ja voi ku ois tehny mieli kysyy miten paljon läskimpi mä oon ku se tyttö. ja söikö se tyttö mitää. jne. kiinnostas vaa nii hirveesti kuulla enemmän mut en tietenkää voi kysyy ku se kuulostas nii epäilyttävältä.

no aika varmaa lopettaa vihdoin tää postaus. seuraava tulee varmaa huomenna illalla. nyt vaa panikoimaa sitä soittoo.