Some throwing up.

ehkä nyt sitte pitää kirjottaa. onhan mun kerrottava niille mahdollisille halukkaille miten mulla menee. luotan siihen että teijän ihanat kommentit tarkottaa että teitä oikeesti kiinnostaa. ja jos ei kiinnostaskaa ni saanhan mä huijata itteeni. kiitos kumminki taas kaikille kommentoimisesta sekä siihen lääkäritekstii että tohon edelliseen. en tiiä miten sen lääkärin vaihtasin enkä kehtaa ruveta valittaa. en menny teettää sitä typerää raskaustestii ku on ollu vähän tärkeempääki tekemistä. en oo soitellu sille pöllölle lääkärille mitää. en ees ymmärtäny millo mun ois pitäny sille soittaa. eikä paljon kiinnostakaa. vihaan sitä miestä.

ravitsemusterapia on ens viikon keskiviikkona. ainaki puhelimessa se nainen vaikutti ihan mukavalta. eihän se ainakaa pahempi voi olla ku toi lääkärimies. seki vaa tuntuu nii turhalta ku enhän mä sille tädille voi sanoo et ei mul oo aikomustakaa tästä lihota. päinvastoin olisin mielummin 1-2 kiloo kevyempi. en voi kattoo täl hetkel peilii ku oon nii oksettavan näkönen. otetaanko hei tuolla ravitsemusterapiassa paino? tietääks joku? pitäs taas ruveta miettii et paljon mä siellä haluun painaa. toisaalt jos painas vähä enemmän ni sit se ajattelis ehkä et oon koko paikas ihan turhaa mut sit sitä painoo ei vois seuraavaa kertaa varten enää nostaa mitenkää ja laihtuminenha ei ehkä vaikuttas kovin hyvältä. toisaalt jos oon liian kevyenä siellä ni se voi huolestuu ihan turhaa. vaikeeta taas.

mulla on nää viime päivät menny melko rauhallisesti. oksentamista vaan kerran päivässä. vaaka näyttää tosiaan epämiellyttävää lukua mun silmille mut aion totutella suunnillee tähän. tosiaa se kilo tai kaks vois olla alempanaki. viime postauksee on syynsä. niitä oli paljon enkä edes kaikkee muista mut ahisti enemmän ku ikinä. mulla siis alko perjantaina koeviikko. torstaille annoin ittelleni jonku ylemmän tahon luvan syödä mitä vaan haluun, jotta en sais mitää kohtauksii siinä kokeesee lukiessani. no toisinhan siinä kävi. olin loppujen lopuks ihan täynnä. ihan oikeesti ihmettelen ettei mun vatsa revenny. ja kyllähän siinä sit oksennuskeikkaki tuli tehtyy. eli mun keskittyminen oli kohdistunu ruokaan, ei ruotsinkirjaan niinku ois pitäny. luin siihen kokeeseen 4:50 asti, herätyskello soi 5:35. lähtö kouluun oli nimittäin 6:02 koska koe alko puol kaheksalta. en tiiä miten se koe meni mut olo oli siel luokas istuessa kyl surkein ikinä. koulu ois sit jatkunu viel tai kävinki kai yhel tunnil jonka jälkee lähin kotii ku tuntu vaa nii pahalta.

dösässä tuli itku. ihan kaikesta. ei tuu kymppiä. tulee poissaolo. jää jotain oppimatta. opttajat ajattelee et oon surkee lintsari jota ei koulu kiinnosta. ja ennen kaikkee huomasin miten mun maha oli valtava ja reidet levis suurensuuriks sitä penkkiä vasten. teki mieli soittaa sille lääkärille että taidan sittenki olla raskaana. ainaki kirjaimellisesti olen raskas. paastosin sen päivän. harkkoihin en voinu mennä ku kaikki ois kattonu mikä läski oon.

sit tosiaa vähä tasottu asiat. tänää on ollu vapaa päivä ja huomenna on hissankoe. illalla on harkat, joita ennen haluun olla lukenu suurimman osan alueesta, jotta sit harkkojen jälkee ei tarttis vaa kertaa. tiiän tosin ettei niin tuu käymää. luen aina, toistan AINA, koetta edeltävänä yönä siihen asti et silmät ei yksinkertasesti pysy enää auki. koepäivänä päästän tiedon paperille. vähän ku ahmimis-oksentamistapa ruoan kaa. ahmitaa tieto ja oksennetaa se sitte. kaikki pienessä hetkessä.

huomenna oon lisäks viemäs kolmevuotiaan serkun uimakouluun. arvaatte ehkä miten toiki ahistaa. sen iskä ei pääse täl kertaa ja pyys sit mua. siis menen ihan sinne altaasee sen kanssa. sen jälkee on viel harkat jos vaa kerkeen. pakko keretä.

kotonaki on muuten tapahtunu hirveesti tän kirjotustauon aikana. äiti on nyt päättäny huomata et oon laihtunu. se ei oo nähny ketää yhtä laihaa ihmistä ja miettii et oonkohan mä liian laiha. hieno hetki huomata. siinä vaiheessa ku ahmmin ku sika. kai mä sitä oon saanu vakuuteltuu et se on kyl ihan hakoteillä. toinen juttu koskee mun pikkusiskoo. se on alottanu laihduttamisen. eilen sen tajusin ja sit ku etin sen huoneesta ni löysin yhestä vihkosta "laihdutusprojektin". se merkkaa joka aamu painon ja sil on suunnitelma mitä se syö ja miten liikkuu minäki päivänä. ei se kyl oikee oo edistyny viel nois kahes viikos mut pelottavasti sen suunnitelmat muistuttaa mun alkuajan suunnitelmia. onks se tutkinu mun vihkoja? tänää sil on lupa syödä 1 leipä ja hedelmii ja se menee kuntosalille ja juoksee 0,5 km + kävelyä. sen tavotepaino kumminki on 68 kiloo. kolme kiloo enemmän ku mitä mun lähtöpaino oli. silti mua pelottaa et se "voittaa" mut. mä lihon ja se laihtuu. me ollaa siis suunnillee samanpitusii ja vähä kyl yllätti sen tänhetkinen paino. en mä ajattele et se sillai lihava ois. se painaa melkee kaks kertaa sen verran ku mä ni miks mä sit ite oon? järjenvastasta mut ei voi mitää.

ehkä pitäs lopetella. ois mulla vielä paljonki kirjotettavaa mut tää on jo nii pitkä et tuskin kukaa jakso lukee tännekää asti. dessutom hissankirja odottaa lukijaansa. tsemppiä kaikille<3

tulipa oksennettuu kasa tekstiä tänneki.