Girl, like me.

piti tosiaa kirjottaa eilen mut tulin nii myöhää kotii et en sit enää jaksanukaa. lääkäri siis soitti ja sain ajan ens maanantaiaamuks 7:50. en yhtää haluis mennä ku on nii vaivaantunu olo sen lääkärin seurassa. ihmsenä se on varmasti tosi mukava mut ei se oo kiva olla siinä ku sen mielest mul on se a:lla alkava syömisongelma ja ite yritän olla normaali ihminen. se on kumminki eka ihminen joka vähä niinku tietää jotain joten tavallinen "kaikki-hyvin" -hymyily on jotenki turhaa. en oo ihan varma mitä tuol maanantain nyt sit tehää. se puhu jotai et se tarttee viel jotai tietoi ja sit se miettii viel et meeks mä nyt sit nuorisopsykologille vai vaa psykologille. mutta joo, psykologille kumminki :/

miks? onks mul oikeus kieltäytyy? tai mitä jos sanon etten mee? mul menee nyt iha hyvi. viime päivinä on paino pysyny paikallaa, harkat menny hyvin, koulu sujuu enkä oksenna ku kerran päivässä. mä oon jopa tyytyvänen tähän painoon, vaan välillä tulee ajatuksii et voishan sitä olla laihempiki, välillä vatsa on oksettavan suuren näkönen, mut ne on nyt ohimeneviä ajatuksia. tää paino on sopiva. mähän en sitä nosta. pitäskö mun siis sanoo suoraa et aion pysyy tämmösenä, etten enää laihduta mutten aio lihotakaa. vai pitäskö mun ruveta tankkailee punnituksii ja esittää et nostan painoani? sitä pitää pohtii maanataiks.

tänää mul on taas kaks tuntii harkkaa niinku eilenki ja kuten myös huomenna. huomen meen sit harkkojen jälkee isosiskolle yöks, koska vien sen miesystävän lapset sit perjantaina aamul dagiksee ennen ku meen kouluu. sisko ja sen miesystävä on nimittäin lähös sit aamul aikasi oikeutee ku se mies vaatii niitten lasten yksinhuoltajuutta. se nainen on nimittäin iha sekopää. todennäkösesti ne lapset siis määrätääki sille isälle.

lauantai onki sit pelottava. vietetää nimittäin koko äitin puolen jättimäisen suvun kaa ukin 75-vuotissynttäreitä. kylpylässä ja ravintolassa. voiko olla mitää hirveempää. eka koko suku pääsee tuijottelee mua ilman vaatteita ja sit pitäs syödä siinä kaikkien kanssa. mitähän siitäki tulee. ruoat on tilattu etukätee ja mulle on lasten annos perunamuussii ja lihapullii (lue: rasvaa ja rutosti kaloreita). lauantai menee siis siellä ja sunnuntaina on taas harkat ja illalla panikoint siit lääkärikäynnistä.

näin muuten eilen anoretikon Kampissa. ja seki "näki" mut. mä katoin sitä ja se katto mua. sit se nosti sen hihan ylös ja sil oli sellai punanen rannejuttu. molemmat hymyili sillai et ymmärs niinku et oltii "tunnistettu" toisemme. se vaa kaikki kävi nii äkkii ja sit se oli jo nousemas samal liukuportait mut tuntu kyl iha hirvee oudolt et kävi tollai. jos sä nyt luet tätä ni on viel hassumpaa. hävettää vaa ku se tyttö oli nii laiha ja mä oon tämmönen läski.

ääh. nyt pitää kiiruhtaa harkkoihin. kiitos kaikille jotka kommailette. oikeesti jokainen kommentti vaikuttaa mun ajatuksiin jollai tapaa tai vähintääki saa miettimää joten arvostan todella jokaikistä kommenttia. nyt on ollu nii kiire koulun ja harkkojen kaa etten oo hirveesti ehtiny kommentoida takas mut yritän parantaa tapani. viimestää perjantaina vastaan kaikkiin kommentteihi jotenki.