ovi aukeaa itsestään. toivottaa tervetulleeksi.
vilkuilua ympärille, ei kai ketään tuttua.
sininen kori käteen ja kierros voi alkaa.
onko Granny Smith omenat vaihtanu paikkaa Jonathanien kanssa vai miks tää kohta näyttää erilaiselta?
tutkin, tunnustelen, punnitsen, laitan pois, otan uuden, ei, ei sittenkään.
joka väli täytyy kiertää, jokainen uusi ja vanha tuote tarkastaa.
miksi toi nainen ostaa rasvamaitoa? tekisi mieli tarjota rasvatonta maitojuomaa. 26kcal/dl.
turvatuotteet on poimittu, mutta kori onkin tyhjä. uusi kierros.
aloitan keskustelun toisen minäni kanssa. mitä sen tekee mieli? mikä tekisi sen iloiseksi? jäätelö? kanawokki? daim-rakeet? pasta?
kierrän, keräilen,
laitan pois, otan uudelleen,
epäröin, valitsen,
mietin, kurkkaan koriin,
päätän, lähden kassalle,
muutan mieleni, palaan hyllyille.
apua, eihän toi ollu ketään tuttu? miks se katto noin?
kuljen kassojen ohi, etsien oikeanlaisen myyjän.
se ei saa olla nähny mua vähään aikaan.
sen täytyy näyttää tarpeeksi pinnalliselta.
ehkä vähän kyllästyneeltä.
ei ketään innostunutta joka kyselee turhia.
liukuhihna valuu eteenpäin. liian nopeasti. se irvistää ilkeästi kun yritän asettaa tavaroita oikeassa järjestyksessä. terveellinen, oksennusruoka, turvatuote, kassi tohon päälle, noi kaks oksennettavaa tähä välii ni se näyttää ku siinä ois kahelle. maksu ja tavarat äkkiä kassiin. mission accomplished.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tuntuu oudolta. vaikken mä tunne sua ollenkaan muuta kuin sun blogin kautta, on susta tullut kuitenkin mun huolien aihe. pysy rakas hengissä. mää oon sun touhuja seuraillu yli vuoden ajan nyt ja sä menet kokoajan huolestuttavampaan suuntaan ja sä tiedät sen itsekin varmasti. jos mitään positiivista, niin musta on ihana että oot laittanut sun paastolle edes jotain syömistä! eihän me lukijat kuitenkaan voida suhun mitenkään vaikoittaa koska me ollaan vain ruudun toisella puolella, mutta älä vain aiheuta vakavia sairauksia itsellesi.
VastaaPoistamää tunnistan itseni niin paljon sun ruokakauppaseikkailuista. mulla saattoi yksin asuessani mennä rehellisesti jopa 3 tuntia hyllyjen välissä kulkien. "mitä mulle tekIS mieli. mitää mä ansaitsen". välivuosi ulkomailla teki pelkkää hyvää (pääsi vanhoista demoneista ja draamoista irti) ja nyt taas porukoiden luona asuessa oon päässyt takaisin tavallisiin ruokarytmeihin kiinni. kaikilla on mahdollisuus (ja oikeus) tervehtyä. nenna rakas, yritäthän parhaasi.
pidä meiät päivän tasalla! <3