torstai 11. helmikuuta 2010

Soon I can start again.


mä tiiän et muuta vaihtoehtoo ei oo ku jatkaa tätä. ennemmin mä jatkan tätä lopun elämäni ku elän ikuisessa häpeessä,itsevihassa ja masennuksessa kaiken turhan rasvan takia. en haluu pukee vaatteita päälle koska näytän nii hirveeltä. en uskalla mennä vaa'alle koska pelkään sitä numeroa. silti mä syön, hymyilen tervettä, onnellisen ihmisen hymyä ku mulle tarjotaa rypsiöljyä jogurtin sekaa. kerron ruotsinopettajalle miten hyvin mulla nykyää menee ku se kyselee. "vähä vaa jännittää kirjotukset, ei mulla enää niitä muita huolia ole". ja opettaja hymyilee tyytyväisenä. mitä ne kaikki ihmiset saa siitä että näkee mun lihovan?

yo-kirjotukset pelottaa niin hirveesti. kaikki on varmoja että saan pelkkiä L:iä. E on jo jonkulainen epäonnistuminen. mulle ja muille. mut silti tiiän et emmä onnistu saamaa loistavia kirjaimia ja päättötodistusta. mä petän siinäki kaikki.

kohta saa lähtee parin tunnin harkkoihin. ainut asia mikä pitää vähän koossa. urheilun kieltämisessä ei mun mielestä oo mitää järkee. ei oo mitää turva-aikaa ilman pelkkää kaloreiden ja kilojen ajattelemista. mä saan käydä mun päälajin harkoissa. sitä ei voi multa kieltää. toista lajia käyn harrastaa salaa. kolme tuntia vaa kyllä viikossa sitä. mä en oikeesti jaksa odottaa et voin taas alottaa puhtaalta pöydältä. pitää vaan varoa tarkkoja silmiä (ja korvia.)

mä haluun taas hallita itteäni. mä haluun takas siihen aikaan jollon mun oli pakko oksentaa jos söin vaikka kourallisenki mansikoita, tein ylimääräsiä vatsalihassarjoja ku olin juonu liikaa kahvia tai juoksin niin kauan vesisateessa että sykemittari näytti mun kuluttaneen 1234 kaloria. mä haluun siihen takas ja nii mä pääsenki.

5 kommenttia:

  1. mä tiiän.. revin läskiäni irti reisistä, mua ahistaa, mua itkettäää. e toon menny lihomaan 2kg. mua itkettää et oon tämmöne paska, enkä saa vatsaturvotusta pois. oon ku täynnä ilmaa eikä olo helpota. täynnä kilo ja ihraa.. Mut sun tilanne on paljon pahempi ku mun, oot liian pieni<3 älä vaan vajoa takaisin niin alas. Jos oot saanu jotenki takas sun menkat, ni älä kadota niitä! Koska sä aivan varmasti joskus vielä haluut perheen :) oikeesti, nyt ei osaa ajatella järjellä mut tulevaisuudes tulee varmasti katumaan kaikkee tätä :c

    VastaaPoista
  2. Oi voi, surullista että joku haluaa välttämättä pilata tai jopa lopettaa elämänsä jo näin nuorena.

    Mua oikeen pistää vihaksi miten kiittämätön ja tyhmä olet.

    VastaaPoista
  3. Älä hermoile noiden kokeiden takia :( Mä kyllä tavallaan ymmärrän sua noiden numeroiden kanssa, ite haluan aina nähdä hyväksyvän ilmeen mun isän silmissä.

    VastaaPoista
  4. anonyymi:
    oon pahoillani että aiheutin pahan mielen kiittämättömyydelläni ja tyhmyydelläni. tottahan se on ettei toisilla oo mahdollisuutta ruokaa, kotii jne, eli mä voisin lopettaa ruikuttamiseni ku mulla on paljon parempi olla ku niillä mut empä kumminkaa lopeta, tää ku on mun päiväkirja. kiitos silti kommentista, on mukava saada ajateltavaa.

    VastaaPoista