Over a year.

kirjotan koska pelkään menettäväni vielä lisää lukijoita ja löysin nää Tinylove -blogista. eli se listas erilaiset ahdistuksen muodot mitä sil on ja koska ne tuntu tutuilta etenki tän päivän jälkeen ni kopioin ne tähän et saan vihdoin aikaan jonku postauksen.

1. Sellainen, jossa tuntee ettei pysty mihinkään,ei osaa mitään, ei voi olla yksin, ja tulevaisuus näyttää sumeaa

2. Sellainen, paniikkikohtaus mainen jossa tuntuu ettei ole todellinen,vaipuu jonnekkin maailmaan ja tuntuu että nyt on tullut loppu.

3. Sellainen, jossa haluaa vain itkeä jonkun sylissä pahan olon pois. Jossa on kauhean levoton, ja kehoa kuumottaa. Jossa yrittää tehdä kaikkensa että ajattelisi jotain muuta, ja on yksinkertaisesti pakko puhua jollekkin tai saattaa tapahtua hirveitä.

4. Ja viimeinen, viha. Kun on oikein vihanen itselleen, ja muille. Tekee mieli rikkoa ja paiskoa tavaroita, satuttaa itseään. Silloin kun toivo on mennyt, on katkera muiden ihmisten onnellisuudelle.

mä taisin tänää käydä noi kaikki läpi. tajusin et oon menettäny kontrollin. numero 1 alko. tuntu (tuntuu edellee) ettei musta oo yhtää mihinkää, mä oon vaa lihonu ja failannu koulunki. treenejäki oon skipannu ku on tuntunu et oon liian iso sinne. sit tuli siirtyminen numeroon 3: yritin alkaa kirjottaa ainetta ja ku ei onnistunu ni lähtee sit ulos mut en pystyny vaa otin melkee kaikki vaatteet pois ku ne tuntu nii pieniltä ja tuntu et paahdun niitten sisällä. sit makasin vaa kylmällä parkettilattialla ja itkin. oisin halunnu vaa et kaikki on ollu unta ja heräisin sielt Saksasta, koira kainalossa ilman mitään ajatuksia kaloreista, kiloista ja senteistä (numero 2). viimesenä numero neljä: aloin hakkaamaa ja raapimaa mun läskejä reisiä, vatsaa ja käsiä. potkin mun huoneen tavaroita, karjuin mun siskolle, et pitää päänsä kiinni ku se hihitti typerästi kännykkäänsä huoneessaan.

et tämmöstä kuuluu tänää. en oo kirjottanu ku en saa tolkkua ajatuksistani. listaan nyt jotai mitä on tapahtunu tänä aikana, koska muuten kirjotan tätä koko yön..

Olen
-lihonu
-syöny liikaa
-oksentanu ihan hirveesti mut silti liian vähän
-selittäny terveystiedon tunnilla miten kaikki ruoka lihottaa
-bilettäny perjantain ja lauantain välisen yön Butterflyssa ja matkustanu sit monen tunnin bussikiertelyn kautta kotii kaheksalta aamulla
-saanu sikainfluenssarokotuksen
-lihonu
-syöny liikaa
-tuottanu pettymyksen yhelle pojalle, joka varmaa vieläki odottaa mun soittoa
-tienannu rahaa
-tuhlannu rahaa
-ostanu pari joululahjaa
-käyny parissa harkassa
-hoitanu lapsia
-saanu uuden serkun, jonka isoveli oli sen syntyessä 355 pv vanha, eli vielä 0-vuotta
-saanu vauvakuumeen jonka johdosta päätin lihota sillai et menkat tulis takas
-huomannu olevani liian läski enää lihomaa
-lihonu silti
-naulannu palapelejä seinään kiinni
-lukenu teijän blogeja ja ollu niin hirveen kateellinen kaikille jotka on laihtunu ja niin pahoillaan niitten puolesta joilla vaikuttaa menevän yhtä "hienosti" ku mulla ja ollu ilonen niitten puolesta joitten paraneminen on sujunu
-päättäny laihduttaa
-päättäny olla laihduttamatta
-päättäny lihota
-ahminu ja oksentanu
-itkeny
-saanu auton, jolla alan kohta harjotella ajamista
-kirjottanu aineen aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta ja saanu siitä 60 pistettä mutten silti oo oppinu mitää
-peruuttanu ravitsemusterapian, koska en voinu mennä sinne näin lihavana tyhjän ravintopäiväkirjan kanssa
-yrittäny miettii et oon aikuinen ja mun on jossain vaiheessa kumminki lopetettava tää ni miksei nyt?
-kattonu peiliin ja edellinen ajatus on kumoutunu
-syöny liikaa ja lihonu

siinä oli jotain. tajusin et tätä on jatkunu yli vuos. yli vuos on ekasta oksentamisesta, 10 kuukautta viikon paastosta, 5 kuukautta ABC:sta. millon ajattelin päästää irti? ja mistä päästän irti? mikään ei vaan tunnu muuttuvan. paitsi minä lihavemmaks. aivoissa ei mikään selkeenny. musta tosiaan tuntuu ettei musta oo mihinkään. mun elämällä ei oo mitää päämäärää, en oo missään niin hyvä et mun kannattais jatkaa eteenpäin. en edes tiedä mitä haluisin myöhemmin tehdä. ei mikään oo mun juttu. itken, puristan kädet nyrkkiin, käperryn kokoon, en saa henkeä. hetkeksi helpottaa ja makaan vain kattoa tuijottaen lattialla mutta sitte se ahdistus hyökkää taas. tahdon jo pois täältä.