Don't believe what others say, they are just jealous.

kolmas aamu peräkkäin täsmällee sama paino :/ höh. ei voi mitää. huomenna shopping<3 and eating (: lähen heti aamulla ku sinne kestää junalla pari kolme tuntii ja tuun sit yöllä takas. jos vaan ehin laitan aamulla nopsasti aamupainon tänne. ylihuomenna onki sitte varmaa aikalailla enemmän. sain äitiltä 1100 euroo shoppausrahaa ja huomenna pyydän viel iskält. varmaa joku 1500 on kokonaissaldo (: odottakaas vaa mitä kaikkee ostan.

tänää siis kävin eka siel koululla viemäs karkit, kirjeet ja koulukirjat ja ilmotin et lopetan. rehtori kuitenki sano et mun pitää käydä joka aamu ilmottautumas koululla et ne tietää et mä oon elossa koska oon kuulemma nii huolestuttavas kunnossa. wtf? sanoin ettei mul oo sellasee aikaa ku muuton kans on nii paljo hommaa ni sit päästii kompromissii et soitan sinne koululle joka aamu. -.- ja pitää soittaa viimestää kaheksalt! en ajatellu herää siihe aikaa joka päivä. pyysin äitii lähettää sähköpostin et en oo enää niitten vastuul tai jotain ettei mun tartte soitella sinne.

iltapäiväl kävin sit siel hallil. ne italialaiset selitti et ne ei ollu saanu mua kiinni ku ne oli yrittäny soittaa mut siinä kännykässä mistä ne on soittanu on ilmeisesti jotai vikaa koska ne viestit ja puhelut ei kyl mulle tullu. mulla oli kuitenki kiva päivä niitten kaa. sain taas pitkäst aikaa puhuu ruotsii ku toinen niist on opiskellu norjaa ni meijän kommunikointi sujuu ruotsinorjana. ja italiaaki tuli taas vähä kehitettyy. kävin niitten kaa mäkkärissä enkä syöny yhtään mitää. ne, etenki se toinen, yritti pakottaa mua syömää edes yhen ranskalaisen mutta eipäs onnistunu. se on kuulemma ihan kauheen huolissaan et kuolen kohta. mä vaan nauroin sille ja siit se sit meni entist vakavammaks ja selitti et just se mun ongelma on etten ite tajuu mitä ongelmii mulla on. pyyh. se toisteli miten nätti ja laiha oon, mikä oli kyllä ihan hauskan kuulosta etenki italiaks. mut eipä paljo vaikuttanu.

siel hallil näin yhen valmentajan pitkäst aikaa. se ei oo siis ikinä ollu mun virallinen valmentaja mut silti välil auttanu ja sillee. sanoin sille moi ku se käveli mua vastaan ja ihmettelin vähän ku se vaa moikkas jotenki välinpitämättömästi ku se yleensä jää juttelee. sit se tuliki jonku puolen tunnin pääst mun luokse ja selitti et se ei ollu tunnistanu mua ku oon laihtunu nii paljo. sit se hiplaili mua mikä ei tosiaakaa ollu kivaa mut se kyl sano et näytän hyvältä. vähän kyl säikähdin ettei joku tunnista mua. yritän kattoo itteeni peilist enkä kyl nii hirveesti eroo huomaa mut mitä jos äiti suhtautuu huonosti? jos joku suht random-valmentaja nii suuren eron näkee ni kai mun äitiki. :S

katon nyt mitä paino näyttää huomisen jälkee ja sit suunnittelen jatkon. en viitti kyl pahemmin enempää laihtuu ennen kotiin pääsyy. sit taas jatkuu kunnolla. neljänkymmenenviiden alle en kyl voi mennä ku se on 20 kiloo lähtöpainost ja reilu 15 kiloo siit millasena äiti on mut viimeks nähny. tai iskä tai ehkä pahin on mun isosisko koska se huomas jo ku olin laihtunu kaks kiloo. pikkusiskoki varmaa huomaa mut enemmän pelkään et se ottaa vaa mallii. mä oon siis ihan sen idoli. mitähän täs tekis? :/ no mietin kun nään sen ylihuomisen aamupainon. se määrää paljon. se voi nimittäin olla toosi iso. yritän varautuu siihe. kuhan vaa ei mee 50:n puolelle. en enää ikinä aio painaa yli sitä. hyii.

söin muute tänää vahingos vaa 38 kalorii. olin jotenki laskenu et tulee kymmenen enemmän ja huomasin vast äsken ku syötin ne kalorilaskurii. eipä kyllä haittaa. huomenna on varmaa joka tapauksessa se sama numero vaa'alla. öitä<3