oon kipeenä. ihanaa kun ei tarttenu lähteä töihin aamulla. voin tehä mitä ite haluun. on niin paljon tekemättömiä juttuja mitkä pitäs ehtiä tän ja huomisen päivän aikana tehä. sit on taas mentävä töihin.
pyörin paikallani laihdutuksen kanssa. joinain päivinä tahdon laihtua ja toisina en. joinain päivinä en välitä, toisina itken inhosta itseäni kohtaan. oksennan päivittäin, harvoin onnistun olemaan päivän tai kaksi oksentamatta. oksennan kotona ja julkisissa vessoissa. paikalla ei ole väliä, koska aina löytyy joku vessa.
en muutenkaan tiedä enää mikä mulle on elämässä tärkeetä. en tiedä yhtään mitä haluan saada tästä vai haluanko mitään. en saa tarrattua mihinkään koska mikään ei tunnu oikealta. en saa tehtyä mitään suunnitelmia koska en tiedä mihin tähtään. yritän etsiä omaa tahtoani, asioita joista vielä innostun. ennen olin täynnä unelmia, nyt vanhat unelmat tuntuvat jonkun toisen unelmilta.
Voi ei, tuntuu että oon ite melkeen yhtä hukassa elämäni kanssa. Tai jos keksiikin jotain mistä unelmoi, tuntuu se liian mahdottomalta ja kaukaiselta. Koita löytää suunta, se oikea - ja mä sanon että oikein ei ole laihduttaminen, ei oksentelu. Oon pitkään seuraillut kirjoituksiasi, alkaen omilta häiriöajoilta, ja sä oot fiksu tyttö ja susta on mihin vain. Älä pilaa sitä.
VastaaPoista